Tiivistelmä Suomen Rullalautaliiton ja Aluehallintoviraston järjestämästä Skeittipaikkaseminaarista
Suomen Rullalautaliitto ja Aluehallintovirasto järjestivät yhteistyössä seminaarin aiheesta “Skeittipaikat ja muut vaihtoehtolajien tilat vahvistamassa kuntien liikuntapaikkatarjontaa: Kuinka luoda monimuotoisempia ja inklusiivisempia kohtaamispaikkoja omaehtoiselle harrastamiselle?” Lue lyhyt tiivistelmä päivän kulusta ja seminaarin puheenvuoroista.
Pitkään työn alla ollut skeittipaikkaseminaari sai viimein nähdä päivänvalon, kun joukko skeittaajia, skeittiyhdistysaktiiveja, asiantuntijoita, tutkijoita, arkkitehtejä sekä kaupunkien ja kuntien viranhaltijoita kokoontoi Tiivistämölle keskustelemaan skeittauksesta monesta eri näkökulmasta. Puheenvuoroissa ja keskusteluissa pohdittiin sijoittuuko skeittaus nuoriso-, liikunta- vai kulttuurityön alle, jotta skeittaukseen liittyviä kokonaisuuksia voisi koordinoida mahdollisimman hyvin kunta- ja kaupunkitasolla. Seminaarissa tarkasteltiin myös skeittausta moninaisissa ympäristöissä - sekä harrastamiselle rakennetuissa ja rakentamattomissa. Lisäksi kuultiin puheenvuoroja skeittiparkkien hankkimisen käytännön haasteista.
Päivä alkoi ennen seminaaria pidettävällä yhteislounaalla Peloton Eateryssä, jonne kokoontui runsaslukuinen määrä ruokailijoita virittäytymään seminaaritunnelmaan. Lounaan ohella käytiin mielenkiintoisia keskusteluita muun muassa Helsingin skeittihallitilanteen ratkaisemiseksi sekä Helriden Collectiven ylläpitämän Skeittikontin toiminnan tärkeydestä skeittauksen sanansaattajana uusille harrastajille.
Helride Collectiven Anssi Paukkunen ja Suomen Rullalautaliiton Siv Knudsen lounaalla Peloton Eateryssä
Paikan päälle Tiivistämölle oli saapunut noin sata vierasta kuuntelemaan esityksiä skeittauksesta, skeittausyhteisöistä ja skeitattavista tiloista osana kaupunkiympäristöä. Yleisön joukossa oli myös runsaasti kaupunkien ja kuntien nuoriso-, liikunta- tai kaupunkiympäristöalan työntekjöitä ympäri Suomea, aina Rovaniemeltä saakka,
Lopulta koitti aika itse seminaarille, jonka Suomen Rullalautaliiton toiminnanjohtaja Santeri Sihvonen, Aluehallintoviraston ylitarkastajat Jarkko Rantamäki ja Anni Kettunen käynnistivät alkupuheellaan. Alkupuheen jälkeen lavalle asteli Helsingin kaupunkin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Paavo Arhinmäki, joka lähetti seminaariväelle Helsingin kaupungin terveiset. Puheessaan Arhinmäki korosti skeittauksen merkitystä tärkeänä ja merkittävää ihmisryhmää liikuttavana omaehtoisena harrastusmuotona, jota myös Helsingin kaupunki arvostaa ja haluaa tukea. Arhinmäki kertoikin, että Helsingin kaupunki on etsinyt aktiivisesti tiloja uudelle skeittihallille jo pitemmän aikaa, mutta skeittihallille sopivan tilan löytäminen tilan koon, mittasuhteiden ja sijainnin puolesta on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Apulaispormestari Arhinmäki kuitenkin lupasi, että työ Helsingin skeittihallitilanteen edistämiseksi jatkuu niin kauan kunnes sopiva tila löydetään.
Helsingin kaupungin kulttuuri ja vapaa-ajan apulaispormestari Paavo Arhinmäki puhumassa skeittauksen merkityksestä.
Seuraavaksi lavalle nousi puhumaan yksi tapahtuman järjestäjistä, Aluehallintoviraston ylitarkastaja Jarkko Rantamäki. Puheenvuorossaan Rantamäki keskittyi tarkastelemaan luovaa ajattelua nuoriso- ja liikuntapaikkatilojen suunnittelussa. Rantamäellä oli kattava esimerkkiaineisto muiden Pohjoismaiden erilaisista luovista ja liikkumista edistävistä tiloista, jotka olivat myös avoimia ja edullisia tai jopa ilmaisia kaikille kaupunkilaisille. Puheessaan Rantamäki esitti, että liikuntapaikkarakentamista tulisi lähestyä kolmen perustavanlaatuisen kysymyksen kautta. Tärkeintä olisi ensin pohtia, että MIKSI liikuntapaikka rakennetaan eli mikä on se visio, tavoite tai idea liikuntapaikan rakentamisen perustana. Tämän jälkeen tulisi pohtia, MITEN edellä mainittu visio tavoiteitaan, eli kuinka varmistetaan riittävä tietotaito ja resurssit suunnitellun liikuntapaikan rakentamiseksi. Vasta lopuksi tulisi pohtia, että MITÄ rakennetaan. Kysymyksen asettelu on mielenkiintoinen, sillä se haastaa ajattelemaan liikuntapaikkarakentamisen periaatteita uudelleen. Rantamäki painotti puheessaan, että käytännössä kaikenlaisten liikuntapaikkarakentamisen tulisi lähteä liikkeelle Skeittiparkkioppaassakin mainitusta tarvekartoituksesta eli ensisijaisesti liikuntapaikkakäyttäjien tarpeesta.
Aluehallintoviraston ylitarkastaja Jarkko Rantamäki puhumassa luovasta liikuntapaikkarakentamisesta.
Yliitarkastaja Rantamäen jälkeen lavalle nousi puhumaan Suomen Rullalautaliiton toiminnanjohtaja Santeri Sihvonen. Sihvonen keskittyi puheessaan esittelemään Skeittiparkkiopasta, Skeittiparkkikyselyn tarjoamaa tutkimustietoa suomalaisesta skeittaamisesta, vertailemaan Suomen skeittiparkkien nykytilannetta Ruotsin skeittiparkkien tilanteeseen sekä kertomaan Suomen skeittiparkkien huoltovelasta, joka on kasvamassa kalliiksi ongelmaksi.
Esimerkkinä pohjoismaisesta vertailusta, Suomessa on vain muutama pinta-alaltaan suuri, yli 1000m2 skeittiparkki, kun Ruotsissa vastaavia on kymmenkunta. Vastaavasti, keskikokoisissakin skeittiparkkien määrässä Suomi jäi moninkertaisesti jälkeen Ruotsin vastaavasta lukumäärästä. Myös laadullisesti erot ovat merkittävät, sillä Suomessa useat skeittiparkit ovat alustaltaan asfalttisia kun taas Ruotsissa ne ovat vastaavasti betonisia. Tiivistettynä, Suomessa skeittiparkkien budjetit ovat merkittävästi pienempiä kuin Ruotsissa, ja lopputulos näkyy parkkien koossa - ja niiden toteutuksen kompromisseissa. Suomessa ei myöskään olla otettu skeittiparkkien huoltoa osaksi budjetointa, jolloin vuosien varrella käytöstä johtuva kulutus, pitkät talvet, eroosio ja muut betonin ja asfaltin pintaa kuluttavat ilmiöt ovat aiheuttaneet skeittiparkeille suuren ja kustannuksiltaan kalliin valtakunnallisen huoltovelkakierteen. Valitettavan suuri osa Suomen skeittiparkeista onkin nykyisin huonossa tai osin jopa täysin skeittaamattomassa kunnossa, Sihvonen huomautti.
Suomen Rullalautaliiton toiminnanjohtaja Santeri Sihvonen ja keväinen Tampereen Kulttuuritalo Laikku eli “Renno”.
Seuraavana puhujavuorossa oli RUJO Skateparks toiminnanjohtaja Heikki Pölönen, joka puhui seminaariväelle skeittiparkkien suunnittelun kokonaisvaltaisuudesta ja työn erityisosaamisesta. Alkuun Pölönen antoi kiitokset Suomen Rullalautaliitolle Skeittiparkkioppaasta, johon on koottu kaikki skeittiparkin suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvä tieto - erityisesti kaupunki ja kunta-alan viranhaltijoita varten - ja on siten merkittävä edistysaskel suomalaiselle skeittiparkkirakentamiselle.
Skeittiparkkirakentaminen vaatii erityisosaamista ja parhaimmillaan se on onnistunut tila, joka voi tarjota skeittaajille mieluisan tilan, ja samalla elävöittää kaupunkia aina ydinkeskustaa myöten. Esimerkkeinä Heikki mainitsi Lappeenrannan ja Seinäjoen keskustan ääreltä löytyvät skeittiparkit, joiden palaute on ollut positiivista kaupungin, skeittaajien ja muiden puistoa käyttävien ihmisten osalta. Toisaalta skeittiparkkien rakennus voi olla myös vanhan skeittiparkin päivittämistä pienillä korjauksilla, yhteistyössä Helsingin kaupungin, ja paikallisten skeittaajien kanssa, kuten Pohjois-Haagan skeittiparkin osalta tehtiin, Pölönen lisäsi. Skeittiparkkirakentamisen erityisosaamisen suhteen suunnittelussa tulisi aina hyödyntää paikallisten skeittaajien toiveita ja toteutuksessa puolestaan Skeittiparkkirakentajien ammattitaitoa - parhaan mahdollisen lopputuloksen vuoksi.
RUJO Skateparksin toiminnanjohtaja Heikki Pölönen puhumassa skeittiparkkirakentamisen ammattitaidosta.
Heikin jälkeen lavalle nousi tutkija Mikko Kyrönviita Tampereen Yliopistolta. Mikko puhui DIY-skeittiparkeista ja skeittauksesta kaupunkikeskustassa keskittyen niiden merkityksen tarkasteluun skeittausyhteisöille. Kyrönviita on tutkinut muun muassa DIY-skeittiparkkien rakentamista, ympäristön muokkaamista ja rakentamisen kehittymistä harrastamisesta kohti ammattimaista, järjestäytynyttä ammattikuntaa. Tutkimuksen case-esimerkki oli Tampere ja Kaarikoirat, joka syntyi tyytymättömyydestä Tampereen vallitseviin skeittiolosuhteisiin. Yhdistys voimaantui Tikkutehdas DIY -skeittiparkin rakentamisesta ja kehittyi myöhemmin itseoppineeksi ja ammattimaiseksi skeittiyhdistykseksi, joka tekee nykyisin yhteistyötä Tampereen kaupungin kanssa monella eri tasolla. Yhtenä esimerkkinä tästä on vuonna 2021 Tampereella aloittanut Sammon Keskuslukion skeittilinja. Tiivistetysti voidaan sanoa, että tekemällä oppii, aiheesta kiinnostuneiden kanssa verkostoituu, yhteisöt muodostuu, tietotaito jakaantuu ja lopulta erityinen ammattikunta syntyy. Ammattimaisen toimimisen myötä kaupunki osallistuu ja syntyy suurempia kokonaisuuksia.
Puhuessaan skeittauksen DIY-kulttuurista, Kyrönviita puhui erityisesti bottom up -ilmiöstä, jossa yksilöllä on halu vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja tehdä siitä toimivampi suoralla toiminnalla. Monesti motivaatio DIY-skeittiparkkien rakentamiseen syntyykin mieleisen skeittiparkin puutteesta omalla asuinalueella, ja yksilö tai paikallinen yhteisö päättää ryhtyä parantamaan omaa ympäristöään rakentamalla itselleen mieleisen skeittiparkin. Bottom up -ilmiö ei ole täysin ongelmaton ilmiö, mutta se olennaista olisi ymmärtää, että se synnyttää uutta mielenkiintoista, joskin monesti väliaikaista, mutta ennen kaikkea aidosta tarpeesta lähtevää ainutlaatuista elämää, mitä ei välttämättä voida tarjota muulla tapaa. Esimerkiksi Suvilahti DIY on bottom up -ilmiön lopputulos. Suvilahden parkki on ollutkin synnyttämässä suomalaisia skeittiparkkifirmoja, samoin kuten Erkinpelto diy Joensuussa.
Tampereen Yliopiston tutkija Mikko Kyrönviita puhumassa DIY-skeittiparkeista.
Kahvien jälkeen oli aika päästää seminaarin pääpuhuja eli Malmön kaupungin skeittiohjelman projektipäällikkö Gustav Eden Svanborg lavalle. Svanborg on ollut rakentamassa Malmön kaupungin mainetta kohti yhdeksi tunnetuimmista eurooppalaisista skeittikaupungeista monella eri tavalla. Svanborg on ollut mukana perustamassa ja kehittämässä paikallista Bryggeriets skeittilukiota, järjestämässä isoja kansainvälisiä skeittikilpailuja, kuten Vert Attack, Oski Blast tai Vans Pro Skate Park Series, luomassa paikallisia skeitattavia installaatioita ja tiloja, kuten Love Malmö tai Hybrid by Pierre Descamps ja paljon muutakin. Svanborgin kohdalla voidaan siis puhua skeittauksen ja kaupungin yhteistyön pioneerista. Oli suuri ilo ja kunnia saada Svanborg puhumaan skeittipaikkaseminaariin.
Puheessaan Svanborg korosti, kuinka skeitattavat tilat pitäisi nähdä moniulotteisina ja julkisina tiloina, eikä vain yksiulotteisina skeittiparkkeina. Esimerkiksi kaupunkien aukioille sijoitetut kivielementit pitäisi nähdä skeitattavina kurbeja, penkkeinä lepäämistä varten tai kenties tanssilattiana vaikkapa tanssikoreografiaa varten. Olennaista olisi ymmärtää, että skeittaus julkisessa tiloissa rikastaa kaupunkikulttuuria, ja tarjoamalla skeittaajille tilan, he voivat olla esiintyjiä, jotka rohkaisevat muitakin käyttämään tiloja luovasti. Toisin sanoen, kun skeittauksen kutsuu osaksi kaupunkia, maisema elävöityy ja elämä luo lisää elämää. Samalla skeittaus myös madaltaa kaupunkilaisten kynnystä käyttää pelottavaksi tai ongelmalliseksi koettuja julkisia tiloja ja puistoja, Svanborg kertoi.
Svanborg myös puhui skeittaamisen ruohonjuuritason merkityksestä. Vaikka Malmöön matkustetaan skeittaamaan ympäri maailmaa ja kaupunki kiinnostaa isoja sponsoreita tapahtumien ja markkinoinnin näkökulmasta, on äärimmäisen tärkeää luoda skeittaamisesta avoin, kannustava ja monimuotoinen yhteisö, minne jokainen halukas pääsee mukaan joko osallistumaan tai vaikuttamaan - riippumatta skeittaamisen taidosta. Panostamalla skeittaamiseen, syntyy uutta skeittikulttuuria, uusia skeittiyrityksiä, skeittiturismia ja uusia ammatteja skeittaamisen ympärille. Malmön kaupungin myönteinen suhtautuminen skeittaamiseen onkin saanut aikaan muun muassa edellä mainitun Bryggieriets skeittilukion ja kaikille avoimen Malmö Vert Attack verttikilpailun, Polar, Lurpiv ja Streetlab skeittiyritykset, nais- ja muunsukupuolisten perustaman skeittiyhdistys Tösabidarnan sekä Svanborgin työn Malmön kaupungin skeittiohjelman projektipäällikkönä.
Puheensa lopuksi Svanborg kiteytti skeittauksen ja kaupungin yhteistyön olennaisimman oivalluksen. Kun kaupunki tulee skeittausta ja skeitattavien tilojen rakentamista, kaupunki samalla osallistaa ja sitouttaa skeittaajan osaksi kaupunkiyhteisöä ja skeittaukseen liittyvää byrokratiaa kannustavalla tavalla. Osallistamisessa kyse ei kuitenkaan ole pelkästään lopputuloksesta, vaan tärkeämpää on itse prosessi ja matka, minkä varrella opitaan uutta tietoa, ammattitaitoa ja syntyy kokonaan uusia ammattikuntia, kuten vaikkapa skeittiparkin rakentaja, tapahtumatuottaja tai skeittiohjelman projektipäällikkö. Ja kun skeittaajat ja kaupunki muodostavat tällaisen synergian, lopputulos voi olla jotain kaupunkia rikastavaa, liikkumiseen kannustavaa ja uutta elämää sekä ammattikuntaa luovaa. Aivan kuten Malmössa on tapahtunut vuosien varrella.
Malmön kaupunkin skeittiohjelman projektipäällikkö Gustav Eden Svanborg puhumassa skeitattavien tilojen merkityksestä kaupungille.
Tiivistämön ohjelman ja Gustavin puheen päätteeksi oli vielä aikaa lyhyelle skeittipaneelille, jossa vieraana olivat Lumo maisema-arkkitehtitoimiston Rolf Autio, Kaarikoirien toiminnanjohtaja Teemu Grönlund, Helsingin kaupungin nuoriso-ohjaaja Tuomas Nyyssönen sekä Helriden Collectiven Siv Knudsen. Aikataulun kirimisestä johtuen, jokaiselle esitettiin yksi aihe pohdittavaksi. Autio pohti, että skeitattavat tilat ovat kestäviä kaupunkitilaratkaisuja, sillä ne on suunniteltu kovaa kulutusta varten ja ne ruokkivat sosiaalista vuorovaikutusta nostaen kaupunkitilan käyttöastetta. Grönlund nosti esiin Tampereen Soukanpuiston skeittiparkin rakennusprosessin - aina suunnittelusta alkaen - malliesimerkiksi kaupungin, maisema-arkkitehtien, paikallisen skeittiyhdistyksen ja skeittaajien yhteistyöstä. Nyyssönen puolestaan nosti esiin skeittihallin toimintamallin nuorisotilana ja pohti kuinka skeittihallien määrä vaikuttaa harrastusmääriin: mitä enemmän tiloja, sitä enemmän harrastetaan. Knudsen jatkoi aiheen parissa avaamalla yleisölle, kuinka merkityksellistä on, että skeittihalleilla järjestetään ohjattua toimintaa ja luodaan tila mahdollisimman laajalle harrastajaspektrille. Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingissä hallitilan ja -vuorojen puute aiheuttaa suuria haasteita ohjatun toiminnan järjestämiselle: kaikille halukkaille ei pystytä tarjoamaan skeittikoulua.
Santeri Sihvonen esittämässä kysymyksen panelistivieraille.
Päivän päätteeksi vierailimme vielä Suvilahti DIY:llä, missä puheenvuoron sai Suvilahden skeittiparkin ja lähialueen ystävät ja tukijat ry:n puheenjohtaja Arttu Herva. Puheevnuorossaan Arttu kertoi lyhyesti Suvilahden värikkään historian, nykyhetken ja tulevaisuuden näkymät. Lopuksi pohdimmekin yhdessä, että missä muodossa Suvilahden perintöä tulisi jatkaa, kun on aika purkaa Suvilahti ja rakentaa uusi skeittiparkki. Rakentaisiko kaupunki valmiin parkin, tarjoaisiko kaupunki resurssit uuden DIY-parkin rakentamiselle vai olisiko uusi parkki jonkinlainen hybridimalli näiden vaihtoehtojen väliltä? Aika näyttää.
Suvilahden skeittiparkin ja lähialueen ystävät ja tukijat ry:n puheenjohtaja Arttu Herva kertomassa seminaariyleisölle Suvilahti DIY:stä.
Loppuun voitanee todeta, että vaikka on vielä hieman epäselvää, että minkä hallinnon alle skeittaus tarkalleen ottaen kuuluu, on silti selvää että skeittaus tulee viimein tunnistetaa koko kansaa liikuttavana, kaupunkiympäristöä rikastuttavana ja merkityksellisyyttä luovana tekemisenä, johon jokaisen kaupungin ja kunnan kannattaa panostaa - oli kyseessä sitten uuden skeitattavan tilan rakentaminen tai vanhan huoltaminen. Tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan, kiitos omaksi ammattikunnaksi järjestäytyneiden skeittiparkkien rakentajien ja suunnittelijoiden, mutta kiitos myös skeittiseminaarien ja skeittiparkkioppaiden kaltaisten tietoiskujen. Paljon on tehty töitä skeittaamisen eteen jo monen vuosikymmenen ajan, mutta paljon on yhä tekemättä. Suomen Rullalautaliitto haluaakin sanoa kiitokset jokaiselle seminaariin saapuneelle vieraalle, puhujalle, järjestäjälle ja jokaiselle muullekin matkan varrella auttaneelle. Te mahdollistitte tämän seminaarin!
