TAIDE / HAASTATTELU: Eesu Lehtola - Linjat näyttely

Luovan työn moniosaaja Eesu Lehtola lukeutuu suomiskeittauksen pioneeriosostoon. Hän on harrastanut skeittausta yli 30 vuotta ja matkan varrelle on mahtunut muun muassa nimikkolaudan omaaminen Aste skateboardsilta sekä oman skeitti- sekä vaatemerkin FIRE1984 perustaminen ja pyörittäminen. Skeittauksen kautta hän on löytänyt myös tiensä luovan alan ja taiteen tekemisen pariin. Skeittareille kaupunkiympäristössä kiinnostavia elementtejä ovat tunnetusti tilojen rakenteet, pinnat sekä niiden mahdollistamat linjat - ei niinkään tilojen tai rakennuksien tarkoituksellinen funktio.

Eesun uusi Linjat - näyttely aukeaa Merikeskus Vellamossa, Kotkassa 17.4.2026 klo 10.00. Saadaksemme hieman konkreettisemmin kiinni mistä näyttelyssä on kyse, Samu Karvonen esitti Eesulle muutaman tarkentavan kysymyksen:

Eesu Lehtolan Huhtikuussa avattavan Linjat-näyttelyn abstrakti taide visualisoi skeittarin linjoja kaupunkimiljöössä. Se avaa tiloille uusia merkityksiä ja muistuttaa, että yhteisillä ympäristöillä on yhtä monta käyttöä kuin on käyttäjääkin.

S: Yhtä pitkään kun oot skeitannu, niin oot aina myös taiteillut muodossa tai toisessa. Muistan kaukaa esimerkiksi sun lautojen hienot ja monimutkaset gripitykset, sun omat ja meidän yhteiset skeittileffat ja niiden grafiikat kuten E-Molli ja Whei. Jossain kohtaa aloit tekeen Asteen graffoja ja lopulta päädyit pistämään myös oman merkin FIRE1984 pystyyn. Skeittikuplan ulkopuolella viimesimpiä taidonnäytteitä taitaa olla sun ja Henna Välkyn ohjaama, huikean vastaanoton saanut ”Bright White Light” lyhytelokuva, työ Remedyn pelien parissa sekä visuaalisen viestinnän alan asioiden edistäminen Grafian hallituksessa.

Pian aukeava Linjat-näyttely jatkaa tätä samaa taiteellista, skeittauksen siivittämää kotkalaisen matkaa. Voisiko tässä puhua jonkin sortin ympyrän sulkeutumisesta? Paluusta kaiken lähtöpisteelle, mukana kaikki se, mitä matkalta on mukaan tarttunu?

E: Ilman muuta! Monessa mielessä tää on mun unelmien täyttymys, joka nivoo monta intohimoa yhteen. Erityisen merkityksellistä on se, että näyttely toteutuu just Kotkassa, mun kotikaupungissa ja se on myös näyttelyn teeman kannalta olennaista. 

Aloin kypsyttelemään näyttelyn ideaa jo +15 vuotta sitten ja vihdoin mulle tarjoutui tilaisuus sekä ennen kaikkea puitteet Kymenlaakson museon puolesta pitää tää näyttely.

S: Miten skeittaus ja Kotka liittyy tähän näyttelyn teemaan ja mitä täällä näyttelyssä tullaan näkemään?

E: Näyttelyn taustalla on havainto, johon varmasti moni muukin skeittari on havahtunut. Eli miten omalaatuisella tavalla me hyödynnetään ja nähdään julkinen tila sekä siellä esiintyvä arkkitehtuuri. Pinnat, portaat ja tasot nähdään ensisijaisesti skeittauksen kautta, eli miten niissä voisi tehdä temppuja. 

Skeittaus tekee näkyväksi, miten tylsäksikin mielletyt toimistorakennukset, syrjäiset parkkkipaikat ja hylätyt teollisuusaukiot voivat olla toisille mielenkiintoisia ja monipuolisia tiloja. Tämä näyttely havainnollistaa miten näistä paikoista voi muodostua ajan saatossa koko skeittikulttuurille arvokkaita tiloja.

Linjat-teoskokonaisuus koostuu kymmenestä noin 2 - 1.2 m kokoisesta maalauksesta, lyhytdokumentista sekä projektiosta. 

S: Oliko niin, että nämä teoksissa nähtävät linjat oli sun oman skeittauksen tulosta? Kerro vähän tästä prosessista? Ja eikö sulla ollut Kotkassa aiemmin jo joku projektio teos nähtävillä?

E: Skeittasin näitä teoksia varten ympäri Kotkaa siellä sijaitsevissa julkisissa tiloissa ja tallensin samalla kulkemani reitit aina kalorinpolttoa myöten. Lisäksi havainnoin tiloissa ilmeneviä värejä aina niissä olevien opasteiden typografiaa myöten. Tää data toimi pohjana teoksien sisällölle.

Itse teosten fyysinen muoto tulee taas dekeistä. Kaikki maalaukset on toteutettu vanerille, jonka reunat on pyöristetty ihan niinkuin dekeissä. Ne myös nousee museon seinästä samalla tavalla, kun dekit nousee maasta trukkien ja renkaiden varassa. Niissä on myös kolmiulotteisia kohtia, jotka visualisoi tiloja, joissa skeittasin.

Maalaukset on tosi abstrakteja sisällöltään, eli värillisiä viivoja valkoisella pohjalla. Tällä taas hain sitä, miten koen julkiset tilat tietyllä tavalla taulupohjiksi, joille skeittaamalla maalataan erilaisia linjoja.

Näyttelyn nimellä onkin kaksoismerkitys, eli sen lisäksi, että Linja-skedeterminä tarkoittaa jotain tiettyä skeittaamalla kuljettua reittiä, tarkoittaa se myös teoksissa olevia linjoja.

Ja kyllä, mulla oli jo loppuvuodesta Kotkassa Aaltoja valo- ja äänitaidefestivaleilla projektioteos, joka tulee osaksi myös nyt avautuvaa näyttelyä. Siinä animoitu viiva piirtää maahan reittiä, jonka skeittasin Kotkan Sapokassa, jossa teos alunperin oli esillä.

S: Löytyykö Kotkasta hyviä linjoja? Tuleeko Kotkasta ensi kesän pyhinvaelluskohde näiden salojen paljastuttua? Minkälaisen viestin toivot antavasi tällä näyttelyllä skeittaukseen vähemmän perehtyneille vierailijoille?

E: Todellakin Kotkasta löytyy hyviä linjoja, joskin toisin kuin esim skedeleffoissa, niin näyttelyn idea on hieman moniuloitteisempi ja yhteiskunnallisempi. Sen pointtina ei ole esitellä skeittauksen teknistä tai suorituskeskeistä puolta vaan laajemmin ajatusta miten omaperäisellä ja mielikuvituksellisella tavalla skeittarit ryhmänä näkevät ja kokevat julkisen tilan ja kaupunkimiljööt. 

Näyttely on kuitenkin siinä mielessä henkilökohtainen, että se on otanta mua kiinnostaneista spoteista ja niissä skedeemistäni linjoista. Toinen skeittari olisi mahdollisesti valinnut eri spotit tai vähintään eri linjat. Silti pyrin teoskokonaisuudella havainnollistamaan teemaa sekä ideaa mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti. Siten, että se avaa skeittauksen ja skeittareiden monimuotoisuutta.

Kotkassa on musta aina ollut siistejä spotteja ja sitä on enemmän tai vähemmän nähty myös viimeiset 25 vuotta skedeleffoissa. Meripäiväskate tapahtumana on tietty omanlaisensa. 

Haluan tämän näyttelyn avulla tehdä skeittikulttuuria ja ennen kaikkea Kotkan skeittikulttuuria näkyväksi. Vaikka skeittaus on tänä päivänä olympialaji, on se silti paljon muutakin. Musta olis upeeta, jos näyttely herättäisi keskustelua ja saisi pohtimaan julkista tilaa ja yhteiskunnan normeja. Esimerkiksi onko jonkun kivetyksen pyöristyminen ja tummuminen hyväksyttävää, jos se tuottaa kokonaiselle harrastajaryhmälle iloa? Yhtälailla olis hienoa jos kävijä oivaltaisi miten eri tavoilla julkisenkin tilan voi nähdä. Eli miten toisille jotkut rappuset tai metallinen putki jalkakäytävän reunalla voi tuoda niin paljon iloa ja parhaimmillaan olla kokonaiselle marginaalikulttuurille merkityksellinen objekti. On tietenkin täysin sallittua, jos näyttely herättää myös skeittausta vastustavia tunteita. Tärkeintä on, että meidät ja meidän kulttuuri tulee nähdyksi ja herättää ajatuksia.

Näyttely aukeaa Kymenlaakson museossa, joka sijaitsee Merikeskus Vellamossa 17.4. ja se on auki 6.9. asti. Näyttelyn yhteydessä tullaan pitämään tänä aikana muutamia workshopeja ja paneelikeskustelun teemaan liittyen. Lisäksi näyttelyyn toteutetaan Meripäivien tienoilla kotkalaisten ja lähialueiden skeittareiden kanssa yhteisöllinen teos. Tämä teos tulee osaksi näyttelyn elokuussa ja se lahjoitetaan Kotka Skate Ry:lle näyttelyn päätyttyä.