HAASTATTELU: Jesse Teräsahde - ‘Skeittaa! Älä Kiusaa!’

Jesse Teräsahde on tamperelainen skeittaaja, jonka kehittämä Skeittaa Älä Kiusaa ry on hiljattain täyttänyt kunnioitettavat kymmenen vuotta. Merkkipaalusta hurmaantuneena päätimme viimein lähestyä Jesseä ja kysellä hieman tarkemmin, mistä Skeittaa Älä Kiusaa -projekti on saanut alkunsa, mistä siinä on oikeastaan kyse, mitä Jesse itse ajattelee skeittaamisen nykytilasta ja millaisia suunnitelmia Jessellä on seuraavalle kymmenelle vuodelle.

Jesse Teräsahde edesmenneen Day Offin tiluksilla.

---

Tervehdys Jesse! Mitä sulle kuuluu?

Moro! Niinku tälleen tamperelaisena pitää kai nykyään vastata. Arkipäivät menee lähihoitajaopinnoissa ja vapaa-aika sitten Skeittaa! Älä Kiusaa! Ry:n juttuja duunaillessa. Koulupäivän jälkeen ja viikonloppuisin tulee skeitattua melko paljon, että pääsee taas kunnolla kondikseen pitkän sairastelupätkän jälkeen.

J: Kuulostaa hyvälle tasapainolle. Aloitellaan tämä haastattelu perinteisin menoin eli kerro lukijoille ensiksi kuka on Jesse Teräsahde.

Jesse Teräsahde on ihan tavisheppu. Skeittaan, fribaan ja pelaan, katselen kotona leffoja Miuku-kissa kainalossa. Noin 20 vuotta tein raksalla duunia, mutta päätin nyt keväällä aloittaa lähihoitajan opinnot. Aion suuntautua lasten ja nuorten hoitotyöhön, josta on apua myös SÄK-hommissa.

J: Aikansa kutakin. Sä olet perustanut Skeittaa Älä Kiusaa ry:n jo kunnioitettavat kymmenen vuotta sitten. Minkälainen historia sulla on kiusaamisesta ja minkälaisista lähtökohdista tämä projekti on saanut alkunsa?

Oon kokenut lapsuudessa kiusaamista molemmilta kantilta; olen ollut kiusattu ja valitettavasti olen myös itse kiusannut. Lapsuudessa ainoa hetki, jolloin en tuntenut olevani ihan yksin oli silloin, kun lähdin skeittaamaan. Skeittaamisen kautta löysin frendejä. Aikuisiällä olen halunnut luoda lapsille sen saman yhteisöllisyyden tunteen, jonka itse koin skeittaamisen avulla. Varsinaisesti koko SÄK-projekti sai lähtölaukauksen vuonna 2015, kun jeesasin erästä skidiä dösässä. Siihen liittynyt melko perus somepäivitys lähti leviämään ja yhtäkkiä huomasin, että kiusaamisen vastaiselle duunille taitaa olla tarvetta. Mikäs siihen parempi mannekiini kuin tällainen rujon näköinen röllipeikko!

J: Eli voidaan puhua pitkän linjan kokemusasiantuntijuudesta. Teetkö sä Skeittaa Älä Kiusaa ry:tä yksin vai onko sulla jotain taustajoukkoja apuna?

Alussa SÄK oli puhtaasti yhden miehen hyväntekeväisyysprojekti, joka vei mua kaupungista toiseen tällä tärkeällä asialla. Nykyäänkin toiminta on edelleen mun yksin vetämää, mutta totta kai yhdistyksen myötä mukaan on tullut käytännön asioiden pyörittämiseen liittyvät luottohenkilöt sekä yhteistyökumppanit, joiden kanssa SÄKin toimintaa kehitetään. Vuosien varrella tukijoukkoihin on tarttunut samanhenkisiä otuksia kuten RadMike ja Rambo-staffi, skeittaava koira, sekä monia, monia muita, jotka jakavat samat arvot ja halun auttaa lapsia ja nuoria – ja toki muakin tässä projektissa.

Samanhenkisiä otuksia hyvällä asialla.

J: Paljon on siis tapahtunut ja kymmenessä vuodessa kerkeää varmasti kohtaamaan skeittaajan jos toisenkin. Onko sulle jäänyt matkan varrelta mieleen joku erityinen kohtaaminen, tapahtuma tai elämäntarina, minkä voisit kertoa?

Joskus tapasin pojan, jolla ei ollut vanhempien mukaan yhtä ainutta kaveria ja poika sulkeutui koulun jälkeen aina omaan huoneeseensa. Poika teki läksyt ja alkoi pelata - oli käytännössä aina yksin. Poika osallistui vetämääni skeittikouluun ja sen myötä alkoi viihtyä enemmän ulkona, sai kavereita ja alkoi se läksyjen tekokin jäädä sen jälkeen viime tinkaan. Pojan tarina kosketti, koska itse koin nuorena olleeni samanlainen. Itselle tuli myös hyvä fiilis siitä, jos pystyin edes vähän auttamaan.

Paljon on tullut kohdattua lapsia ja nuoria vuosien varrella. Olen törmännyt joihinkin alkuaikojen oppilaisiin, jotka oli silloin ihan lapsia ja nyt ne on jo aikuisia ja työelämässä… Hitto, tässähän tuntee olonsa vanhaksi, hehheh!

J: Läksyjä on hyvä tehdä, mutta niin on hyvä ulkoillakin! Kuinka paljon ja missä kaikkialla sä olet vetänyt Skeittaa Älä Kiusaa koulutuksia ja sessareita?

Niin paljon oikeesti, etten just nyt muista edes kaikkia! Katutapahtumissa, kouluilla, nuorisotaloilla, yksityistapahtumissa, tuetuissa asumisyksiköissä kehitysvammaisille, tatuointimessuilla jne. Oon kannustanut ja opettanut tuhansia ihmisiä laudan päälle ja koittanut jopa saada mun Miuku-kissanki skeittaamaan, mut se ei ole oikein lähteny!

J: Tyypillistä kissan toimintaa! Sä teet tamperelaisena yhteistyötä uuden Grip Skateparkin kanssa. Kerrotko meille lisää tästä yhteistyökuviosta ja sun työnkuvasta Gripin tiloissa?

Mä aloin vaan skeittamaan siellä, koska asun melko liki tätä mahtavaa mestaa ja tutustuin siellä Gripin huippuporukkaan. Huomasin, että meillä on hyvinkin yhtäläinen arvomaailma ja alettiin tekemään yhteistyötä niin, että vähävaraisilla lapsilla on mahdollisuus päästä ilmaiseksi mun kanssa skeittaamaan. Silloin kun oon ittekseni siellä ihan vaan skedeemässä, niin mulla on sellainen ”isobroidi-moodi” päällä ja katselen, ettei siellä ole mitään hölmöä käytöstä, kuten juuri kiusaamista tai roskaamista.

Isobroidi valvoo.

J: Hienoa, että sä tarjoat vähävaraisille mahdollisuuden vierailla Gripissä! Kuinka sun Skeittaa Älä Kiusaa sessareille pääsee mukaan?

Jos tunnistat mut jossain skeittaamassa, niin vedetään vaikka heti pikku SÄK-sessarit! Tai sitten voit ottaa yhteyttä Facebookissa, Instagramissa tai sähköpostilla, niin järkätään sellaiset sessarit! Eltsuun tulen myös kesällä ainakin Skedekontin vierailevaksi opeksi.

Lisäksi 1.8. olisi tarkoitus vetää Gripillä Skeittaa! Älä Kiusaa! 10-vuotis-tapahtuma. Sinne etsiskelen vielä lisää samanhenkisiä ja saman arvomaailman omaavia yhteistyökumppaneita.

J: Eli ei muuta kun rohkeasti nykimään sua hihasta. Sä olet hiljattain tehnyt Skeittaa Älä Kiusaa projektista rekisteröidyn yhdistyksen ja olet yhdistyksen uunituore puheenjohtaja. Millaisia suunnitelmia sulla on Skeittaa Älä Kiusaa ry:n seuraavalle kymmenelle vuodelle?

Tarkoitus olisi kasvattaa yhdistystä muihin kaupunkeihin, opettaa skeittausta muutamalle tuhannelle, saada uusia frendejä, hommata ehkä SÄK-skeittilautoja ja muita tuotteita. Kenties joskus mulla olisi jossain Skeittaa! Älä Kiusaa! Ry:n maatila, jossa voitaisiin pitää skeittileirejä jne. Unelmia pitää olla! Yhdistyksen perustaminen oli yks niistä unelmista ja sen oon jo toteuttanut!

J: Juurikin näin! Palataan lopuksi vielä hetkeksi kiusaamisen äärelle. Mitä sä ajattelet skeittauksen nykytilasta ja nuorison hyvinvoinnista?

Skeittauksen nykytilanne on musta aika hyvässä jamassa. Toivoisin, että jokaisessa kaupungissa päättäjät ottaisi skeittauksen todellisena urheilulajina. Tai, että he näkisivät sen edes hitusen samoilla linsseillä kuin minä. Ei tarvitse ihan hirveästi zoomailla, kun kaukaa jo näkee sen yhteisöllisyyden ja hauskanpidon, mitä skeittaus tuo lapsille, nuorille ja meille vanhemmille tyypeille! Myös Tampereella asiat on melko hyvin, kun on Grip Skatepark, Kenneli DIY, Muovitehdas, monia ulkoparkkeja jne. Täällä on myös upeasti skeittikouluja monien eri tahojen järjestämänä, että mullakin on aikaa opiskella!

Toisaalta, uutisista saa valitettavasti lukea liikaa kuinka lapset ja nuoriso voi huonosti. Hyväksyntää haetaan aivan väärillä tavoilla. Sit somessa katsellaan välillä aivan typerää touhua ja siitä saadaan lisää typeriä ideoita. Siellä on jopa aikuisia ihmisiä, jotka häiriköi ja kiusaa muita ihmisiä että saadaan ”kontsaa”. Tällaisia tyyppejä en arvosta yhtään. Myös köyhyys kasvaa koko ajan Suomessa, mikä lisää lasten ja nuorten pahoinvointia. Tiedän, että säästöjäkin tarvitaan, mutta viedäänkö sitä rahaa ihmisten hyvinvoinnista ja Suomen tulevaisuudelta? Eräille päättäjille voisikin että EI NÄIN!

Juurikin näin! Entä miten sun mielestä on helpoin tapa puuttua kiusaamiseen, vaikkapa skeittauksen yhteydessä?

Varmaan yksi yleisimmistä kysymyksistä, mitä esitän lapsille ja nuorille on ”onks kaikki ok, mikä meno?”. Siitä yleensä lähtee jonkinlainen juttelu ja jutellessa saattaa joskus paljastuakin, että jotain onkin vähän mielen päällä. Välillä tulee myös huomattua tilanteita, joissa saattaa olla ehkä jotain kiusaamista tai että jotain on vialla. Koen, että tärkeintä on kysellä sitä meininkiä ja puuttua napakan rennosti tilanteisiin.

Jokaiselle annankin neuvona skeittipaikoilla: Jos näet kiusaamista, niin ensin tietenkin asetut kiusatun puolelle, mutta jos hieman epäröit yksin mennä, niin lähistöllä on varmasti joku aikuinen, jota voi käydä pyytämässä avuksi!

Nämä on hyviä neuvoja skeittipaikoille, mutta myös ihan kaikkialle muuallekin. Kerro Jesse loppuun vielä terveiset kaikille lukijoille.

Lopuksi vielä kaikille sellaiset terveiset että älkää, jookos, roskatko niissä hienoissa skedeparkeissa ja mestoilla, mitä teille on just rakennettu! Skeittarit ja scoottaajat mahtuu kyllä komiasti samoille mestoille. Skeitatkaa, scootatkaa, fribatkaa tai tehkää ihan mitä vaan järkevää, mutta ÄLKÄÄ KIUSATKO! Ja syökää kesällä paljon jäätelöä! Niin, ja muistakaa käydä alan kivijalkakaupoissa ettei ne häviä katukuvasta!

Kiitos Jesse ja loistavaa kesää sulle!